Olen useasti miettinyt mitä elämältäni haluan..Ja en edelleenkän ole ihan varma.Moneen asiaan olen tyytyväinen ja moneen en.En vain aina tiedä miten asioita muuttaisin vai muuttuisko ne kuitenkaan parempaan suuntaan.Meillä ei ukon kanssa aina tuo elämältä haluaminen ole ihan samaa ja olenkin monesti miettiny onko se vaan hyvä kun haluaa hieman eri asioita vai huono?!? En ole vielä siihen saanut vastausta mistään,pitää varmaan antaa ajan kulua ja katsoa.Oma elämäni ei aina ole ollut niin helppoa tai puhumattakaan se mitä mun pään sisällä tapahtuu... Olen monien asioiden kanssa joutunut elämäni aikana kamppailemaan ja joudun edelleen...On monia asioita mitä en välttämättä voi ikinä antaa anteeksi tietyille ihmisille vaikka kuinka yrittäisin.Tuntuu välillä ei mua kukaan oikeasti tunne tai tunne sitä oikeaa minää.Olen kehittänyt itselleni aika hyvän suojakuoren ja päästän ihmisiä todella harvoin oikeen lähelle itseäni ja ne jotka olen sinne pästänyt ja luullu heidän olevan sen arvoisia eivät olekkaan olletkaan sen arvoisia tai vain käyttänyt minua hyväkseen.
No siinä taas hieman syvällistä mietintää elämästäni :) Aivan kaikeus iskee kun olen miettinyt viime viikkojen ajat sitä kuinka nopeasti tuo vauvani kasvaa: ( Omalla tavalla olen onnellinen kun toinen kasvaa ja oppii uusia asioita mutta tämä on kuitenkin se ensimmäinen ja viimeinen vauvani ja haluaisin niin nauttia toisen vauva ajasta ja toivoisin et ei kasvaisi niin nopeasti,mut eihän sille mitän voi :) Vauvani kohta konttaa,ryömii ja oppii puhumaan ja siitä ei ole sitten kuin hetki kun hän on jo aikuinen ja jään yksin..Aika kulkee liian nopeasti,aivan liian nopeasti...
Pienin kaveri noin kuukauden ikäisenä ja mahtui vielä silloin rintakehälle nukkumaan möykkynä,enään ei mahdu kun herra vie koko yläkropan verran tilaa :)
